Kerran Lydia oli se viaton tyttö – taidemaalarin tytär – johon nuori toimittaja Arvid rakastui saaristossa. Vai rakastuiko? Rakastuiko hän ajatukseen siitä, millaista rakkauden kuuluisi olla? Sen selkeimmässä, puhtaimmassa muodossa. Rakkauden kauneuteen, taivaalliseen pariutumiseen, ensirakkauteen. Arvid tuntee haluavansa tehdä maailmassa merkityksellistä ja katkaista selkeästi siteet yhteiskuntaluokkaansa. Hänen kunnianhimonsa tielle osuu avioliitto, ja rakkaus haihtuu. Heidän ensimmäisestä kohtaamisestaan on kulunut vuosikymmen. Nyt molemmat ovat naimisissa. Mutta eivät toistensa kanssa. He tapaavat uudelleen ja joutuvat salasuhteeseen. Suhde pakottaa parin pohtimaan mennyttä aikaa, sitä kuinka erilaisiksi he molemmat ovat tulleet ja kuinka kaukana toisistaan he todella ovat. Suhteen seuraukset ovat arvaamattomat. Lone Scherfigin käsittelyssä yksi ruotsalaisen kirjallisuuden arvostetuimmista tarinoista on muuttunut sydäntäsärkeväksi, humoristiseksi ja eroottiseksi kertomukseksi rakkauden monimuotoisuudesta kauniissa vuosisadanvaihteen Tukholmassa.