Michael Moore

Yhdysvaltain presidentti, jolla on alhainen kannatus mielipidemittauksissa, suostuu yrittämään suosionsa nostamista aloittamalla kylmän sodan Kanadaa vastaan.

Elokuvaohjaaja Michael Moore tarkastelee amerikkalaisen politiikan nykytilaa, erityisesti Donald Trumpin presidenttikautta ja aseväkivaltaa, samalla korostaen kansalaisten demokraattisten liikkeiden voimaa.

Dokumentti, joka vertaa erittäin tuottoista amerikkalaista terveydenhuoltoalaa muihin maihin, ja HMO-järjestelmän kauhutarinoita mukaan lukien haulikkokuolemat.

Näyttääkseen, mitä USA voi oppia muusta maailmasta, ohjaaja Michael Moore vierailee leikillisesti eri maissa Euroopassa ja Afrikassa yksinään "valloittajana" keräämässä ideoita ja käytäntöjä Amerikkaan. Olipa kyseessä Italia anteliailla lomapäivillään, Ranska herkullisilla koululounaillaan, Saksa teollisuuspolitiikallaan, Norja vankilajärjestelmällään, Tunisia voimakkaasti progressiivisella naispolitiikallaan tai Islanti vahvalla naisvallalla hallinnossa ja liike-elämässä, Michael Moore huomaa, että amerikkalaisten olisi paljon mitä jäljitellä.

Kapitalismi: Rakkautarina tutkii yritysvallan vaikutusta amerikkalaisten – ja oletusarvoisesti koko maailman – arkeen. Elokuva kuljettaa Keski-Amerikasta Washingtonin valta-istuimille ja edelleen Manhattanin globaaliin finanssikeskukseen. Sekä huumorin että raivon sävyttämänä elokuva pohtii kysymystä: Minkä hinnan Amerikka maksaa kapitalismin rakkaudestaan? Perheet maksavat hinnan työpaikoillaan, kodeillaan ja säästöillään. Moore vierailee tavallisten ihmisten kodeissa, joiden elämä on käännetty ylösalaisin, ja hän etsii selityksiä Washington DC:stä ja muualta. Löydökset ovat harhaan menneen rakkaussuhteen liiankin tuttuja oireita: valheita, väkivaltaa, petoksia... ja 14 000 työpaikan menetystä joka päivä. Kapitalismi: Rakkautarina esittelee myös toiveikkaamman tulevaisuuden mahdollisuuden. Keitä me olemme ja miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme?

Michael Mooren näkemys siitä, mitä Yhdysvalloille tapahtui syyskuun 11. päivän jälkeen, ja siitä, kuinka Bushin hallinto väitetysti käytti traagista tapahtumaa edistääkseen epäoikeudenmukaisen sodan agendaa Afganistanissa ja Irakissa.

Yhdysvallat on synkästi kuuluisa tappavansa kehittyneenä maana aseilla enemmän ihmisiä kuin mikään muu siviilisodan käymätön valtio. Aktivistiohjaaja Michael Moore ryhtyy tutkimaan tämän verenvuodatuksen juuria ominaiseen vihaisen huumorin sävyynsä. Hän huomaa, että perinteiset selitykset – aseiden helppo saatavuus, väkivaltainen kansallinen historia, väkivaltainen viihde ja jopa köyhyys – eivät riitä selittämään väkivaltaa, sillä muissa kulttuureissa samoista tekijöistä huolimatta verilöylyjä ei synny. Päästäkseen mahdolliseen selitykseen Michael Moore sukeltaa syvemmälle Yhdysvaltojen pelon, suvaitsemattomuuden ja väkivallan kulttuuriin maassa, jossa aseenomistajuus on laajalle levinnyttä. Hän pyrkii myös tutkimaan ja haastamaan vaikutusvaltaiset poliittiset ja yrityseliitin voimat, jotkin lietsovat tätä kulttuuria oman säädytöntä etuaan ajatellen.