Lukas Moodysson

Erik on saanut potkut ja haluaa työnsä takaisin. Kun hän ei saa sitä takaisin, hän ja kaksi ystävää päättävät vallata esimiehen toimiston.

Ryhmä hyvin erilaisia yksilöitä, jotka vuonna 1975 asuivat yhdessä kommuunissa nimeltä "Yhdessä". Nyt on vuosi 1999, ja kollektiivista on tullut maailman pienin. Kommuuniin kuuluu enää vain kaksi ihmistä – Göran ja Klasse. Tunteissaan hieman yksinäisyyttä he saavat idean kokoontua vanhojen ystäviensä kanssa.

Kolme tyttöä 1980-luvun Tukholmassa päättää perustaa punk-yhtyeen – vaikka heillä ei ole soittimia ja kaikki sanovat punkin olevan kuollut.

Rikkaan pelisuunnittelijan teot muuttavat hänen vaimonsa, heidän kotona asuvan lastenhoitajansa ja työssäkäyvän äidin elämän.

Runollinen, kokeellinen ja erilainen, Container on Lukas Moodyssonin kuvailema "mustavalkoinen mykkäelokuva äänellä" ja seuraavin sanoin; "Nainen miehen ruumiissa. Mies naisen ruumiissa. Jeesus Marian vatsassa. Vesi puhkeaa. Se tulvii minuun. En saa kantta kiinni. Sydämeni on täynnä."

Kuusitoistavuotias Lilja ja hänen ainoa ystävänsä, pieni poika nimeltä Volodja, asuvat Venäjällä ja haaveilevat paremmasta elämästä. Eräänä päivänä Lilja rakastuu Andrejiin, joka on matkalla Ruotsiin, ja tämä kutsuu Liljan mukaansa aloittamaan uuden ...

Åmål on pieni merkityksetön kaupunki, jossa ei koskaan tapahdu mitään, ja jonne viimeisimmät trendit saapuvat jo vanhentuneina. Nuori Elinillä on hieman huono maine poikien suhteen, mutta tosiasiassa hän on kokematon tässä asiassa. Toinen hänen koulunsa tytöistä, Agnes, on rakastunut häneen, mutta on liian ujo tehdäkseen asialle mitään. Useista syistä Elin päätyy Agnesin syntymäpäiväjuhliin ainoana vieraana. He viettävät yhdessä tyttöjen iltaa, mutta sen jälkeen Elin välttää Agnesia epätoivoisesti kieltäydyttäen jopa harkitsemasta omia tunteitaan Agnesia kohtaan.

On 70-luku ja hyvin erilaiset yksilöt elävät yhteisönä yhdessä. Yhden jäsenen sisko, Elisabeth, tarvitsee uuden asuinpaikan lapsineen, kun hän on saanut tarpeekseen alkoholistisesta ja pahoinpitelevästä aviomiehestään. Elisabeth ei ole sosialisti, feministi eikä vihreä liikkeen kannattaja, mutta hän päätyy rakastamaan yhteisössä asumista, missä kaikki oppivat toisiltaan. Elokuva vitsailee hieman vahvojen ihanteiden ja "suorakaiteen muotoisten" ajatustapojen omaavista ihmisistä, olivatpa he sitten vegaanisia, kommunisteja tai ihmisiä, jotka inhoavat vegaanisia tai sosialisteja. Lopulta elokuvan viesti on, että ihmiset voivat kasvaa ja hyötyä toistensa kanssa luoduista siteistä. Se myös osoittaa, kuinka meidän täytyy hieman muotoutua, jotta tämä onnistuu, joko työskentelemällä oman käytöksen parissa, joka vaikuttaa muihin haitallisesti (kuten alkoholismi tai pahoinpitely), tai asettamalla omia rajojaan eikä antaen muiden polkea itseään.